Neitilänharju
Kemijoen rantojen varhaisin asutus. Ihminen saattoi asettua Kemijärven seudulle heti, kun alue oli vapautunut jääpeitteestä. Asutusta on voinut olla jo yli 10 000 vuotta sitten, kun makeavetinen Ancylusjärvi vielä ulottui Savukosken Marttiin saakka. Järvivaiheen korkeimmat rannat sijaitsevat Kemijärven alueella nykyisin yli 200 metriä meren pinnan yläpuolella. Kemijärven allas (147 m mpy) kuroutui Ancylusjärvestä 9700 vuotta sitten. Luusuan alapuoliset Seitakorvan Seitakoski ja Juukoski syntyivät 9600–9500 vuotta sitten. Kosket houkuttelivat ihmisiä varmasti pian sen jälkeen. Kemijärveä vanhemmasta asutuksesta ei toistaiseksi ole löytynyt todisteita. Vanhimman asutuksen merkkejä tunnetaan Luusuan Neitilästä. Asuinpaikan vanhin vaihe on ajoitettu varhaiselle kivikaudelle, yli 8000 vuotta vanhaksi, mutta Neitikosken partaalla on voitu asua jo järven syntyessä.Seitakorvan voimalaitoksen rakentamiseen liittyvissä kenttätutkimuksissa 1962 löytyi Luusuan Neitilän talon eteläpuolella sijaitsevan Neitiharjun rannasta muinaisten asuinpaikkojen ketju. Neitikosken ja Härjänkurkun kosket ja niiden kalansaaliit houkuttelivat ihmisiä harjanteiden välisiin suojaisiin rantapoukamiin, joihin Kemijoen jokakeväinen tulvaliete kerrostui peittäen vähitellen vanhemmat leiripaikat. Vasta säännöstelyn aikainen vedenpinnan vaihtelu on kuluttanut ja huuhtonut nämä kerrostumat takaisin Kemijokeen.
Neitiharjulla ehdittiin tehdä varsinaisia kaivaustutkimuksia vain neljässä kohdassa ennen säännöstelyn aloittamista 1964. Kohteista tunnetuin on vuosina 1962–1964 tutkittu Neitilä 4. Asuinpaikalta on todettu Suomen oloissa harvinainen tulva-aineksen ja kulttuurikerrosten sarja, jonka paksuudeksi on arvioitu lähes 1,5 metriä. Neitilä 4 on aineistoltaan runsas ja monipuolinen. Asuinpaikan kerrostumat kertovat poikkeuksellisen pitkäaikaisesta käytöstä. Vanhimmat ajoitetut löydöt ovat kivikaudelta 8000 vuoden takaa, mutta varmaankin kosken rannalla on kalasteltu jo Kemijärven syntyessä 9700 vuotta sitten. Kivikaudella paikalla on leiriydytty ainakin mesoliittisella ja kampakeraamisella ajalla. Paikan käyttöä on jatkettu varhaismetallikaudella (1900 eKr.–300 jKr.). Nuorin asutusvaihe on ajoitettu keskiajalle.
Neitilä 4 on käyttöaikanaan ollut osa pitkää asuinpaikkojen ketjua, joka on jatkunut rantakumpareiden suojissa kosken alajuoksua etelään. Eteläpuolella sijaitsevia asuinpaikkoja Neitilä 5 ja 6 on tutkittu vain suppeilla koekaivauksilla, mutta ne olisivat löydöiltään todennäköisesti yhtä runsaita kuin Neitilä 4. Asuinpaikoilta on saatu talteen poikkeuksellisen paljon löytöjä, useita kiloja keramiikkaa, kymmeniä kiviesineitä, lähes neljäkymmentä piiesinettä, seitsemän meripihkakorua, pronssi- ja rautaesineiden kappaleita sekä yli 200 kg rautakuonaa.
Kiinnostavimpia löytöjä ovat kuona ja sulaneet uunin palat, jotka kertovat paikalla valmistetun rautaa joskus ajanlaskun vaihteessa. Uunin rakenne ei ole selvillä, mutta rauta on voitu pelkistää laakakivien reunustamassa kuoppauunissa. Tällainen uuni on todettu Rovaniemen Sierijärvellä. Neitilässä on todennäköisesti ollut useita uuneja, sillä säännöstelyn huuhtomilta rannoilta on paljastunut muitakin merkkejä raudanvalmistuksesta.
Neitilä on merkittävä arkeologinen kohde Suomen arkeologisessa tutkimuksessa. Suurin osa laajasta asuinpaikasta jäi valitettavasti tutkimatta ennen Kemijoensäännöstelyä. Nykyisin asuinpaikat ovat lähes kokonaan veden alla ja suurelta osin huuhtoutuneet Kemijokeen. Neitilä 4 on jo käytännössä tuhoutunut. Asuinpaikoilla Neitilä 5 ja 6 kulttuurikerrosta saattaa kuitenkin paikoittain olla vielä jäljellä, sillä rantavyöhykkeeltä paljastuu jatkuvasti eriaikaisista asutusvaiheista peräisin olevia rakenteita ja löytöjä. Neitilässä on paikallisesti laadittu opastaulu, jossa esitellään alueen arkeologiaa ja historia.