Historialliset käyntikohteet

Kemijärvi on kauniin luonnon lisäksi rikas historialtaan. Vesi on houkutellut ihmisiä asumaan Kemijärvelle jo kivikaudella.

Kemijärvellä, Luusuan kylässä on asuttu jo esihistoriallisena aikana. Neitiharjulta olleista kivi- ja rautakauden asuinkentistä löytyneet esineet kertovat, että alueella on asuttu jo ennen ajanlaskumme alkua. Asuinkenttien lukuisat kerrokset, sekä ”rautasulatot” todistavat esihistoriallisen asutuksen jatkuneen aina rautakaudelle n. 1100-1200 luvulle saakka. Paikalta on löydetty järvimalmista valmistettuja muinaisia rautapuukkoja, -veitsiä ja -nuolenkärkiä.

Lisäksi Kemijärven kylässä Soppelasta on löydetty muinaisasutusalue myöhäiskeskiajalta. Soppelan vanhasta Lapinkylästä on löydetty suksien kappaleita, rautainen kirves ja vanhaa saamelaista asutusta. Vieraile Ämmänvaaran luontopolulla joka on vanha saamelaisten pyhä alue.

On hyvin mahdollista metsässä liikkuessasi, että voit törmätä muinaisiin kiviröykkiöihin tai jopa Lappalaisten vanhoille kala-apajille. Nämä vanhat kohteet ovat tähän päivään saakka säilyneet suosittuina asuinpaikkoina Kemijärveläisille.

Kemijärven seudun asutus vakiintui 1700-luvulla. Kemijärven seudun vanha rakennustapa juontaa alkunsa eri tekijöistä. Merkittävin osa siitä on lähtöisin perinteistä, joita jokilaakson uudisasukkaat toivat tullessaan entisiltä kotiseuduiltaan. Tavallisesti kotimaakunnan perinne säilyi vain niin kauan, kuin uudisasukas itse veisti pirttinsä. Kunkin ajan tyylipyrkimykset ja uudistusvirtaukset tulivat nopeasti Kemijoen liikenteen mukana keskuspaikoilta suoraan erämaan keskelle. Kemijokilaaksoon syntyi verraten yhtenäinen peräpohjalainen arkkitehtuuri. Vanhoja pirttirakennuksia voit nähdä edelleen Juujärven kylässä tai vierailulla Kemijärven Kotiseutumuseolla

Vesistö on ollut tärkeä osa asutuksen levittäytymisessä Kemijärvelle ja myöhemmin arvoltaan tärkeämpi kulkuyhteyksien ja kasvavan teollisuuden muodostumisessa.

Laivaliikenne Kemijoella alkoi 1900 luvun alkuvuosina, jolloin suuret savotat vilkastuttivat kauppaa ja liikennettä. Huoltoyhteyksiä ja matkustusreittejä tarvittiin, ja kun maatieverkosto oli puutteellinen, vesireitit muodostivat luonnollisen kulkuväylän matkustajille. Kuule tarinaa Kemijärven vesistön historiasta risteilyllä M/S AHDIN mukana.

Talvisodan aikana neuvostoliittolainen 596. Jalkaväkirykmentin I Pataljoona sai tehtäväkseen koukata maastoitse Mäntyvaaraan ja katkaista Salla-Kemijärvi –tie Joutsijärven länsipuolelta. Pataljoona oli taivaltanut jalan suomalaisten selustaan, mutta lepovuorossa ollut suomalainen Erillinen Pataljoona 17 havaitsi vihollisen ja ryhtyi taisteluun. Taistelussa katkaistiin neuvostosotilaiden eteneminen. Mäntyvaarassa on suomalaisten pystyttämä muistomerkki, taistelussa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistokivi ja joukkohautoja.

Välirauhan aikana Joutsijärven kylään rakennettiin Salpalinjan pohjoisin taisteluasema ketju, jossa on viisi bunkkeria. Yksi Joutsijärven bunkkereista on nykyään matkailu käytössä, jossa voi käydä ympärivuoden tutustumassa.

Syyskuussa 1944 solmitun välirauhansopimuksen mukaan Suomi oli velvollinen tarpeen vaatiessa asevoiminkin riisumaan aseista ja karkottamaan Pohjois-Suomessa olevat saksalaiset joukot. Tästä syystä annettiin syyskuun alkupäivinä määräys Pohjois-Suomen siviiliväestön ja sen irtaimen omaisuuden evakuoimisesta turvallisimmille alueille. Sallasta perääntyneet saksalaiset joukot polttivat lähes kaiken, ja vain 11 kirkonkylän rakennusta säästyi. Paikkakunnalla olleet sotilaat olivat sijoittaneet määrättyjen talojen oviin lappuja, joissa kehotettiin jättämään merkityt rakennukset polttamatta. Kemijärven Kirkon kellotapuli vuodelta 1774 oli yksi tällaisista.